Muchas fiestas!

Tällä viikolla on tapahtunut kaikkea mielenkiintoista. Uusia kavereita on tullut paljon ja ensi tiistaina onkin sitten ensimmäinen futismatsi. Eli pelataan vaihtariporukalla tossa koulun liigassa futsalia asfaltilla.

Vaihdoin sen kielikurssin tason, mikä oli varsin hyvä ratkaisu. Opettaja tosin puhuu Espanjaa kuten natiivit, joten joutuu vähän keskittymään. Ryhmässä on enemmän populaa ja paljon mukavaa jengiä, joiden kanssa tässä on jo tullut törpöteltyäkin.

Löydin ravitsemusliikkeen, jossa käy torstaisin pelkästään vaihtareita ja euron maksulla saa juoda ennen puoltayötä niin paljon bisukkaa ku kerkeää. Joskin, vuoroaan joutuu kyllä ryysiksen vuoksi odottamaan pitkään.

Eilen oli kans järkätty jotain vaihtarimeininkiä yhteen hämärään kuppilaan. Normi pikkubaari, jossa oli sitten meidän olohuoneen kokoinen "disco" alakerrassa. Suomen semifinaalivoiton jälkeen painelin sinne ja lopuksi päädyttiin johonkin bilehilehelvettiin, elikkäs diskoteekkiin. Muuten asiallinen mesta paitsi täällä kaikki paikat ängetään niin täyteen ettei meinaa mahtua ees juomaan. Oli kuitenkin helvetin hauskaa ku painettiin jalalla koreesti tanskalaisen vaihtarin ja kuuden natiivin kanssa. Kuuden jälkeen alkoi tilaakin olla jo paremmin :D

Pari asiaa, jotka paistavat päivittäisestä toiminnasta läpi:
Kaikki kestää täällä kauan, eikä monissa asioissa ole mitään kaavoja miten ne tehdään. Tämä ei tietenkään tullut mitenkään yllätyksenä. Hyvinä esimerkkeinä toimivat kurssi-ilmoittautuminen ja kuukausilipun ostaminen. Ensimmäisessä piti kiertää kolme toimistoa ja prosessi kesti kaksi tuntia vaikka mitään ongelmia ei ollut. Lisäksi sain eilen tietää, että lopuksi ne kurssit pitää kuitenkin ite käydä vielä lisäämässä netissä. Osoite on kirjoitettu yhden tietokoneluokan taululle. Tästäkään ei kukaan mainninnut mulle mitään.
Kuukausilippua varten pitää olla passikuva. Sen ja passin (muut paperit ei käy koska tarvitaan passin numero) kanssa pitää painaa johonkin hämärään tubankikauppaan, jolla ei ole mitään tekemistä julkisen liikkumisen kanssa. Röökiputiikista saa sitten läystäkkeen jonka kanssa kävellään sitten metroaseman tiskille, jossa elämäänsä kyllästyneet myyjät vaihtavat rahasi (39 egeä) pieneen lippuun, joka sitten oikeuttaa liikkumaan, ellet hävitä sitä. Mielenkiintoista!

Englantia puhuvien määrä on yllättänyt mut. Tai ei voi sanoa, että esim kaupoissa myyjät puhuis lontoota, mutta kyllä täällä saa asiansa hoidettua vaikka ei spaniaa hablaakaan. Tosin virastoissa ja muissa putiikeissa saattaa ongelmia esiintyä. Esimerkiksi joukkoliikennelippu olisi kyllä jäänyt saamatta ellei olis kaveri ollu jeesaamassa.

Mutta positiivisia asioita on myös paljon. Esimerkiksi, tänään pidän pikku prepartyt tässä kämpillä ja kävin paikallisesta supermarketista hakemassa vähän kostuketta. Pullot vodkaa, rommia ja viskiä sekä 7 litraa kaljaa maksoivat yhteensä 20 egeä, enkä ees valinnut halvinta rommia. Viini on niin halpaa ettei mun kallis aika ei ole edes sen juomisen arvoista.

Olut kuuluu täällä ruokaympyrään ja sitä siis nautitaan päivittäin ihan muutenkin kun humaltumistarkoituksella. Tämän tavan olenkin omaksunut varsin hyvin :) Tuntuu vaan jämähtävän tohon vyötärölle, mutta housujahan saa aina suurempia. On myös täysin normaalia nauttia olutta tai viiniä ruokatunnilla tai koulun kahvilassa. Esimerkiksi toissapäivänä otettiin pari neuvoa-antavaa koulun ruokalassa hintaan 75 centtiä pullo. Tuppaa vaan bisse safkan jälkeen vähän väsyttämään luennolla.

Jotenkin nää mun kaikki positiiviset asiat liittyy aina törpöttelyyn, mutta sehän tosiaan on erittäin mukavaa puuhaa. Mutta on täällä muitakin kivoja asioita ollut, mutta ei ne ketään kiinnosta :)

Tämä tällä kertaa. Madrid hiljenee, mutta vain hetkeksi.